Oli kulunut useita viikkoja siitä, kun Peter oli tavannut Doriksen. He olivat soitelleet usein ja Doris oli käynyt muutaman kerran kylässäkin. Näiden viikojen aikana Peter oli innostunut puutarhanhoidosta, ja hoitelikin pieniä tomaattejaan usein.
"Pitäisiköhän minun soittaa Dorikselle?" -oli kysymys, mikä kuitenkin keskeytti Peterin ja hän juoksi heti soittamaan tulevalle kullalleen.
Sieltähän se Doris jo saapuikin, ja Peter juoksi hänen luokseen niin nopeasti kun jaloistaan pääsi.
"Voi kult... siis Doris, ihanaa kun pääsit tulemaan! Olenkin tässä ajatellut pientä illallista kynttilöiden valossa..." Peter selosti innostuneena
"Voi kuinka ihana ajatus, mutta minulla on illalla käsityökokous. Kävisikö mitenkään, että söisimme nyt jotain ei-niin-romanttisesti?" Doris kysyi
"Tokihan se käy, minä en vaan... köhhöh... osaa laittaa ruokaa.." Peter huokaisi ja yritti hurmata Dorista
"Hmm.. ei se haittaa, voisinhan minä laittaa!" Doris huudahti hetken mietittyään.
"No onko se nyt oikein, olethan sinä täällä minun vieraanani.." Peter yritti sanoa, mutta sitten Doris paukautti:
"Mitä jos minä muuttaisin tänne?" Peter oli pitkään hiljaa, kunnes vastasi:
"Tottakai se käy, kulta"
Niinpä Doris muutti Delioteille, ja toi mukanaa vaivaiset 1900 simoleonia.
Taloa suurennettiin hiukan, ja tässä pohjapiirros. Eniten pidän tuosta ihanan ahtaasta keittiöstä :]
Tässä näkyy ruokailutila-olohuone-keittiötä
Tässä hiukan lähempää kuvaaa keittiöstä, tai no -jääkaapista, kahdesta tasosta ja hellasta.
Tässä sitten olohuonetta, jossa uudistunut Doris ja Peter ovat jo näköjään imuttelemassa O.o
Tämä on huono kuva makkarista, mutta tuosta pohjapiirroksesta näkee tuon sängyn kokonaan
Niin, se uudsitunut Doris. Tässä hän on, ei mikään ruusu, mutta kukkiihan se perunakin
Doris omaksui muuton heti, ja syöksyi kokkaamaan. Hänellä on muuten ruoanlaitto, mekaniikka, siivous ja karisma huipussa! Doris on muuten perhetavoitteinen, täydellistä.
"Doris, musta tuntuu että mä rakastan sua" Peter kuiskasi Doriksen korvaan
"Peter, mäkin rakastan sua"
Katos vaan, Brox (se on BROX, ei BRONX, niinkuin viimeosassa laitoin) on saanut uuden ystävän! En vain ole varma, onko tuo aivan paras vaihtoehto..
Myöhään illalla Peter ei saanut unta, joten hän päätti lähteä siivoilemaan paikkoja. Hän kuitenkin kolisteli kaikenmaailman kattiloilla niin paljon, että pian Doriskin oli hereillä
Niinpä Doriskin nousi ylös ja leikki vähän aikaa Broxin kanssa. Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin sai idean. Doris hiipi hiljaa makoilemaan sängylle ja alkoi huhuilemaan Peteriä.
"Taisit kutsua mua?" Peter kysäisi ja hyväili samalla Doriksen kättä
"Jep, niinpä minä tein" Doris vastasi kuiskaten
Ja loput voittekin päätellä :D
Rankan koitoksen jälkeen Peter oli jo kiskonut vaatteet päälleen, toisin kuin Doris.
"Nyt minä sen keksin! Työpaikka!" Doris yhtäkkiä huudahti
"Kulti, mulla on jo työ, mä oon poliisi! Tai en vielä, mutta muutaman ylennyksen jälkeen" Peter vastasi selvästi väsähtäneenä.
"Ei, ei, ei. Miehet ja teidän ajattelutapanne. MINÄ, aion hankkia töitä!" Doris sitten hihkaisi ja ryntäsi puolipukeissa ulos hakemaan lehteä.
"Ite oot piiloblondi" Peter kuiskasi ja nukahti sohvalle
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Kun Peter muutaman tunnin päästä heräsi, hän suuntasi maalaamaan.
"Doris, katsos tänne! Maalasin sinusta muotokuvan!" Peter naurahti ivallisesti
"Pöh, todella hauskaa. Tule syömään äläkä irvaile siellä!" Doris vastasi huikan loukkaantuneena
"Anteeksi kulta, en tarkoittanut sitä. Minulla olisi vähän tärkeää asiaa.." Peter aloitti ja jatkoi:
"Olemme tunteneet jo pari kuukautta, joka on minusta paljon. Ymmärrän jos et ole vielä valmis, ja jaksan kyllä odottaa."
Peter sulki silmänsä ja kaivoi taskustaan sormusrasian.
"Piti vain kysyä, että tuletko vaimokseni?" hän sitten sopersi ja tyrkytti rasiaa Dorista kohti.
"Ku-kulta, o-oletko t-tosissasi?" Doris kysyi ja Peter nyökytteli
Doris pujotti sormuksen sormeensa ja Peter katseli onnellisena pöydän toiselta puolen.
"Voi Peter, minä todella rakastan sinua" Doris huokaisi
"Niin minäkin sinua, Doris Deliot."
Heti ruoan jälkeen Doris huomasi iloisen yllätyksen, -jälkikasvua! Doris oli siis raskaana!
"Kulta, viitsisitkö tulla vielä takaisin pöydän ääreen, minullakin olisi yksi asia.." hän kutsui Peteriä
"Olisiko sinusta kamalaa, jos saisimme lapsen?" Doris kysyi hiljaa
"Mitä lapsen? Eihän se nyt tavallaan kamalaa olisi.." Peter sanoi
"No tuota... minä olen raskaana.." Doris huokaisi ja koitti hymyillä vaikka hän pelkäsi Peterin reaktiota
"Mitä? Raskaana? Sinä? Miten? Vauva? Milloin? Minne?" Peter kyseli ja tuli piiiitkä hiljaisuus. Sen rikkoi Doriksen nyyhkäisy:
"S-sinä et siis halua sitä?"
"Ei, kulta, minä rakastan lapsia! En vain voinut uskoa, että saisin oman sellaisen" Peter hihkaisi onnellisena ja hymyili Dorikselle.
"Jos kerran on lapsikin jo tulossa, mennään naimisiin!" Peter sanoi, otti sormuksen esille ja pujotti sen Doriksen sormeen.
"Niin kulta, kohta me olemme perhe" Doris huokaisi onnesta ja pujotti hänkin sormuksen Peterin sormeen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Juuri kun Doris oli nukahtamassa, pikkuinen ilmoitteli olemassaolostaan. Doriksen masu kasvoi suureksi, joka tarkoitti siis sitä, että vaavi putkahtaisi pian maailmaan
Raskauden viimeiset päivät ottivat todella koville, eikä Peter tiennyt miten suhtautua yllättäviin nukahtamiskohtauksiin, eihän hän ollut koskaan ollut raskaana.
Aamuyöstä kun Doris meni viemään roskia, pikkuinen päätti tulla ulos.
"Tietenkin Peterillä on juuri tänään työpäivä!" Doris huusi tuskissaan.
Muutamien kivuliaitten minuuttien jälkeen Doriksen käsivarsilla oli pikkuinen vauva,
pikkuinen poikavauva, joka ristittiin Migueliksi vain näön perusteella. Miguelilla on isänsä iho, isänsä silmät ja isänsä hiukset.
Vähillä varoilla Miguelille saatiin juuri ja juuri ostettua kehto, jossa tämä saisi viettää suurimman osan vauva-ajastaan.
Doris oli hyvä äiti, ja ryntäsi äkkiä sisälle ja ruokki Miguelin. Se jälkeen Doris laski Miguelin hellästi kehtoon ja kävi itsekin nukkumaan.
Doris oli kyllä soittanut Peter työnantalalle, mutta tämä ei ollut välittänyt viestiä isyydestä Peterille. Kun Peter sitten tuli kotiin, hän näki uuden lisäsiiven ja kuuli vauvan itkua. Peter juoksi tyhjään lisäsiipeen ja otti pikuisen syliinsä.
"Sinäkö olet se, jonka kuuluu sanoa minua isäksi?" Peter kuiski innokkaana
"Olet tai et, niin mä rakastan sua"
Päivät kuluivat nopeasti kun oli paljon tekemistä. Miguelinkin synttärit koittivat varsin nopeaan, nyt alkaisi sitten taaperoiän tuska!
Ehh.. Miguelista tuli varsin.. persoonallinen?
Tässä siis Mig muodonmuutoksen jälkeen.
Heti kasvun jälkeen Migua alettiin opettaan ja hyvin se onnistuikin, hän nimittäin oppi ensimmäisenä päivänä kävelyn ja puhumisen!
Ja vielä yksi söpö kuva Miguelista ennen lopetusta :9
näin, tässä oli sitten tämä osa, seuraavassa osassa näette:
- saadaanko Delioteille lisää perheenjäseniä?
- miten käy Broxin, joka on kohta jo vanhus?
- entä mitä harrastuksia kuuluu tämän perheen elämään?
Kommentit