Täällä ollaan taas! Tässä osassa kuvat on linkitetty Photobucketin kautta, koska minusta ne saa sillä tavalla nopeammin. Mutta joo, ihan tässä aluksi mainitsen, että talo, jossa Deliotit nyt asuvat on ladattu, ja se on tältä foorumilta. Tekijä on tietysti -SamLee-. Mutta nyt sitten itse osaan! Niin ja anteeksi kamalasti kun osissa kuvista näkyy ajatus- ja puhekuplia :(


Tässä on siis Deliotejen I-H-A-N-A talo, joka on sisi tosiaan ladattu.


Tässä on kuvaa takapihasta, terassista ja ulko-ovesta, josta pääsemme sisään. Valitettavasti sisäkuvia en ole kerennyt ottaa, mutta seuraavaksi pohjapiirustukset


Tässä siis alakertaa, josta löytyy aula, olohuone, keittiö, ruokailutila ja kaksi vessaa.


Tässä sitten yläkertaa. Yläkerrasta löytyy neljä makkaria, aula ja WC/suihkutila.


Nyt saatte nähdä muuttuneet Iidan ja Nathanin. Tämä mustahiuksinen ja vihreäsilmäinen neitokainen on siis Iida.


Ja tämä vaaleahiuksinen ja ruskeasilmäinen herrasmies on tietysti Nathan. Tuossa takana muuten Pauline, josta ei ole kuulunut mitään kahdessa viimeisessä osassa :DD


Niin, entäs koirat? Blanco (tuo joka kävelee) ja Snowy (puree luuta) jouduttiin antamaan pois lievän tilanpuutteen takia.


Pauline murtui täysin kun sai kuulla asiasta aamiaspöydässä
"Mutta äiti! M-minä v-voin m-muuttaa koirien k-kanssa ulos a-asumaan", hän nyyhkytti kyynelten keskeltä, mutta Doris pyöritteli päätään:
"Ei kulta, se ei käy. Täällä on muutenkin jo hieman ahdasta eivätkä koirat yhtään auta asiaa", Doris sanoi ja hymyili hellästi Paulinelle.


Poliisi auto oli jo saapunut pihaan ja pian Blanco ja Snowy olivatkin jo sen kyydissä.


"Blanco! Snowy! Kuuletteko? Minä tulen kyllä ja pelastan teidä vielä joskus! Pysykää rauhallisina!" Doris kiljui poliisiauton ikkunan takana, mutta koirat eivät edes katsoneet häntä, sen verran luokkaantuneita ne olivat.


Iida ja Nathan olivat heti muuton jälkeen syöksyneet testaamaan sänkyä, ja seuraavana päivänä Iidalla oli koko ajan huono olo.
"Tämä varmaan johtuu jostain pilaantuneesta ruoasta...", hän ajatteli, mutta lause jäi kesken kun hän joutui taas kumartamaan WC-pötölle.


Iltapäivällä Iida oli kaivanut omasta salaisesta kaapistaan raskaustestin ja se näytti että Iida oli raskaana. Hän päätti heti kerto sen Nathanille, vaikka maha ei vielä edes näkynyt. Nathanillakin oli tärkeää asiaa Iidalle.
"Kuule Nathan...", Iida aloitti ja halasi Nathania. "Minulla olisi sinulle vähän asiaa", hän jatkoi.
"Niin minullakin sinulle!" Nathan hihkaisi ja jatkoi: "kerro sä toki ensin se sun juttus"
"Eikun kerro sinä vaan", Iida sanoi ja Nathan aloitti.
"Iida, sinähän tiedät, että rakastan sinua enemmän kuin olen ketään koskaan rakastanut", hän sanoi ja piti pienen tauon. "Minun pitikin nyt kysyä sinulta, kulta, että tuletko vaimokseni?"
Iidan suu levisi hymyyn ja onnenkyyneleet valuivat hänen silmistään. "Tottakai tulen, Nathan!" hän sitten sanoi ja hyppäsi Nathanin syliin.
"Niin, minulla olisi toinenkin asia. Olen nimittäin varannut meille häämatkan Twikkii-saarelle ja meidän olisi pidettävä häät jo tänään...", Nat kuiskasi hiljaa
"No, pidetään sitten! Menenkin tästä valmistautumaan, nähdään pian", Iida huikkasi ja juoksi huoneeseensa etsimään hääpuvuksi sopivaa pukua.

Pian rakastavaiset jo seisoivatkin kaaren alla ja odottelivat vieraita.


Viimein vieraat saapuivat ja nuoret saivat vannoa valansa.


"Minä, Nathan Deliot lupaan rakastaa sinu, Iida Deliot, elämäni loppuun saakka. Olen tukenasi sekä myötä-, että vastoinkäymisissä. Lupaan, etten koskaan petä sinua, en tahallani enkä vahingossa. Lupaan, että olen kanssasi silloin kun tarvitset minua, enkä koskaan jätä sinua yksin murheittesi kanssa. Toivon että pidät tätä sormusta sormessasi merkiksi rakkaudestamme."


"Minä, Iida Deliot lupaan rakastaa sinua, Nathan Deliot, elämäni loppuun saakka. Olen tukenasi sekä myötä-, että vastoinkäymisissä. Lupaan, etten koskaan petä sinua, en tahallani enkä vahingossa. Lupaan, että olen kanssasi silloin kun tarvitset minua, enkä koskaan jätä sinua yksin murheittesi kanssa. Toivon että pidät tätä sormusta sormessasi merkiksi rakkaudestamme."



"Niin tulee", Iida vastasi ja jatkoi itsekseen hiljaa: "Toivottavasti"


Kun he saapuivat perille, kello oli vähän yli 18. He päättivät rakentaa nopeasti hiekkalinnan, ennen kuin painuisivat nukkumaan.


Seuraavana aamuna heti kello 7, kun aurinko nousi, Iida ja Nathan suuntasivat rannalle ottamaan aurinkoa. Iida oli päättänyt, että tänään hän kertoisi Nathanille olevansa raskaana. Mutta ei vielä, vasta kun sopiva hetki koittaisi


"Kulta, muistithan laittaa aurinkorasvaa?" Iida huikkasi Nathanille, joka oli jo levittänyt pyyhkeen ja käynyt sen päälle selälleen.
"Joojoo, ihan tarpeeks mä sitä laiton", Nathan vastasi ja sulki silmänsä.


Nat ja Iida olivat makoilleet auringossa muutaman tunnin, kunnes Iida päätti, että nyt oli hyvä hetki ilmoittaa, että hän oli raskaana.
"Kulta, haluasin nyt sanoa sen asian, mikä minun piti sanoa ennen häitä", Iida huokaisi ja rutisti Nathania niin tiukasti kuin pystyi. "Minä olen raskaana", hän sitten kuiskasi Nathanin korvaan.
"Mitä? Oikeastiko?" Nathan kiljui riemusta ja veti Iidan ihan lähelleen. He seisoivat siinä pitkään halaten toisiaan, kunnes Iidan oli pakko päästä nukkumaan ja Nathan painui takaisin ottamaan aurinkoa.


Niin Nathan, laitoitkos sitä aurinkorasvaa? Nathanin iho oli inhottavasti kärventynyt liiasta auringonotosta. Tämän jälkeen Nathankin suunnisti nukkumaan.


Kirkkaat auringonsäteet herättivät Nathanin aikaisin ja tämä päätti aloittaa vesisodan muiden hotellin vieraiden kanssa. Nathan ystävystyi tuon vaaleansinipaitaisen jaa vaaleahiuksisen miehen kanssa, samoin kuin tuon ihme kaislamiehen kanssa.


Leikkiminen kuitenkin loppui lyhyeen, kun Iida kutsui Nathania tanssimaan kanssaan hula-hulaa.
"Kulta, tämä on ihanan rentouttavaa!" Iida hihkui samalla kun heilutteli käsiään musiikin tahdissa.


"Niin on, voisin tanssia tätä koko loppu elämäni!" Nathankin riemuitsi


Liian pian kuitenkin koitti aika lähteä takaisin kotiin. Nathan oli saanut ylleen kauniin rusketuksen, toisin kuin Iida, joka oli edelleen kalkkilaivan kapteeni.


Kun he sitten illalla sapuivat kotiin, Iida suunnisti heti ompelukoneensa taakse.
"Täytyyhän minun tehdä pikkuiselle oma nalle, joka säilyy sitten sukupolvelta toiselle!" hän ajatteli ja leikkeli kankaita nallea varten (huomatkaa maha!). Hän ei kuitenkaan jaksanut ommella kauaa, vaan meni yläkertaan nukkumaan miehensä kanssa.


Kun aamu koitti, Pauline oli ensimmäinen joka heräsi. Hän kuuli, kuinka joku heitti kiviä hänen ikkunaansa ja koitti selvästi saada Paulinen hereille. Paulinen nousi unisena ylös, avasi ikkunan ja huusi ulos: "Olen tulossa!". Pauline heitti nopeasti vaateet päälleen ja juoksi ulos niin hiljaa kuin pystyi, sillä ei tahtonut herättää muita.


Kukas muukaan siellä oli kuin Paulinen paras ystävä Niina.
"Moi bestis!" Niina huikkasi jo kaukaa ja juoksi halaamaan Paulinea
"Moi vaan!" Pauline sanoi takaisin ja vastasi halaukseen.
"Millon oot ajatellu pitää sun synttärit? Ajattelin että olisimme voineet pitää yhteissyndet, kun ne meijän päivät on nii lähekkäin", Niina selitti onnellisena.
"Ainiin, mun synttärit. En tiiä vielä millon pidän ne, varmaan ylihuomenna kun on oikee päiväkin sillon", Pauline huokaisi. Hän oli totaalisesti unohtanu syntymäpäivänsä! Onneksi oikea päivä oli vasta ylihuomenna.
"Okei, soitellaan vaikka sitten!" Niina sanoi ja lähti takaisin kotiinsa.


Myös Iida oli herännyt. Hän oli tullut alakertaan käymään suihkussa, mutta ennen kuin hän kerkesi riisua vaatteitaan, vauva ilmoitteli olemasaolostaan. Nyt Iidan maha oli jo niin suuri, että vauva voisi syntyä millä hetkellä hyvänsä.


Iida unohti suihkun ja vaihtoi vaatteensa. Hän päätti mennä laittamaan ruokaa perheelle, joka kohta heräisi. Aamupalaksi hän päätti tarjota lohileipiä. Pauline autteli Iidaa ojentamalla niitä aineksi mitä Iida tarvitsi.


Iida ei kuitenkaan tiennyt, että kaikki muut paitsi Nathan olivat jo heränneet. Peter oli mennyt autotalliin laittamaan uusinta romuaan kuntoon, kunnes hän tunsi kummallista tutinaa kehossaan.


Peteristä tuli vanhus! Hän ei halunnut kasvattaa ketään ystäväänsä, koska ei ollut pitänyt heihin keneenkään yhteyttä.


Pian Doriskin saapui paikalle, ja hupsista vaan -hänkin oli vanhus. Nyt on siis ensimmäinen sukupolvi saatettu vanhuksisi.


Tässä kuvaa Dorisesta ennen muodonmuutosta.


Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole, tämä saa kelvata. Eli tässä vanhukset muodonmuutoksen jälkeen. He päättivät jo istuutua pöytään odottamaan aamiasta.


Kesken aamiaisen Iidan supistukset alkoivat (en ymmärrä miten synnytys tuli näin pian :O).
"Nathan tee jotain! Sattuu ihan älyttömästi!" Iida kirkui ja piteli mahaansa


Pian Iidan sylissä oli pieni tyttövauva, Hannah. Hän peri isänsä silmät ja äitinsä hiustenvärin, mutta ihosta en ole varma.


Iida kuitenkin joutui luovuttamaan Hannahin Nathanille, koska supistukset alkoivat uudestaan. Iida sai käsivarsilleen toisen tyttövauvan, Annien. Tämä oli täydellinen kopio isosiskostaa.


Tässä kuvassa perheen nuorimmat jäsenet; Nathan ja Hannah, Iida ja Annie sekä Pauline.


Pikkuiset saivat Paulinen huoneen, joka oli hiukan ahdas heille. Onnelliset vanhemmat rutistivat toisiaan Annien ja Hannahin valvonnassa.


Iltapäivälle koittikin jo Paulinen synttärit. Niina oli valitettavasti lähtenyt mummolaan joten Pauline sai viettää synttäreitään yksin.


Tälläinen nuori nainen Paulinesta sitten kasvoi. Muodonmuutokseen!


Pauline kaivoi vaatekaapista hupparin, t-paidan ja hiukan hajonneen tiukat pillifarkut.


Pauline meikkasi itsensä voimakkaasti ja nosti hiuksensa ylös ponnareille.


Sen jälkeen Pauline pääsi vihdoin tutustumaan pikkuisiin tyttövauvoihin. Anniesta tuli Paulinen lemppari, ja hän leikkikin tämän kanssa useasti päivässä.


"A-ai hei Iida. Olinki juuri laittamassa Annieta kehtoon. Vai haluaisitko sinä Annien syliin?" Pauline kysyi ja ojensi Annieta kohti Iidaa.
"Ei, laita vain hänet kehtoon. Sinulle minulla olikin asiaa", Iida sanoi ja hymyili Annielle.
"Hyvä on, laitan hänet kehtoon." Pauline sanoi ja laski Annien hellästi kehtoonsa.


"Kiitos että olet täällä auttamassa kaksosten kanssa, olet todella suuri apu", Iida huokaisi ja veti Paulinen halaukseen. Pauline oli odottanut, että Iida pitäisi hänelle saarnan siitä, kuinka vauvoja käsitellään, mutta onneksi Paulinen pelot olivat turhia. "K-kiitos Iida", hän tyytyi vastaamaan.


Yleensähän kaksoset ovat samanlaisia, että nukkuvat samaan aikaan ja muuta sellaista? Mutta ei vain nämä kaksoset. Silloin kun Annie nukkui, Hannah itki märkää vaippaansa.


Onneksi oli Doris, joka osasi hoitaa lapsia. Hän syöksyi aina apuun kun sitä tarvittiin. Olisihan apuun toki voinut tulla Paulinekin, mutta tällä kertaa hänellä oli muuta puuhaa.


Hän nimittäin opiskeli hoitamaan lapsia. Kirjassa kerrottiin, kuinka vauvan päätä piti pitää koholla ja kuinka syvälle tuttipullo piti laittaa lapsen suuhun.


Koitti jälleen syntymäpäivien aika. Peter ja Pauline olivat ainoa vaavien lisäksi jotka olivat kotona. Niinpä Peter sai auttaa Hannahia kasvussa.


Samalla kun Pauline jo puhalsi Annien kanssa kynttilöitä.


Hannahista tuli tälläinen lähes kalju tapaus vaaleanpunaisessa smokkissa.


Kun taas Anniesta tuli varsin suloinen jo ennen muodonmuutosta.


Tässä näette nyt Hannahin sivuprofiilia. Hannahin nenä ei lupaan yhtään hyvää, katsokaa nyt sitä!


Nenää lukuunottamatta Hannah oli oikein suloinen tapaus.


Tässä huonoa kuvaa Annien sivuprofiilista, mutta kuten huomaatte, hänellä ei ole samanlaista nenää kuin Hannahilla.


Myös Annie oli todella suloinen.


Pikkuiset laitettin heti nukkumaan, jotta he olisivat aamulla valmiina taitojen opetteluun.


"Hyvää yötä, pikkuinen Annie", Pauline kuiskasi ja suukotti Annieta poskelle.


Kun kello löi viittä aamuyöstä, tytöt vaativat päästä pois kehdosta. Pauline oli jo noussut ylös ja kuljetti tytöt yksitellen syöttötuoleihin ja lykkäsi heille eteen puuroa.


Tyttöjen syömisessä kului aikaa, ja kun puurot oli vihdoin syöty, päätti Nat ottaa käsittelyynsä Annien.
"Noniin, kulta. Nyt liikutat jalkojasi eteenpäin niin siinä samalla sinäkin liikut eteenpäin!"


Samalla keittiössä Peter koitti epätoivoisesti opettaa Hannahille lorua, jonka oli kuullut äidiltään ollessaan saman ikäinen kuin Hannah nyt.
"Lausu perässä:
Aa-aa-ankka, takapuoli vankka!" Peter sanoi, mutta ei saanut Hannahilta vastaukseksi kuin naurua.


Kun Nathania tultiin hakemaan töihin, oli Iida opetettava Annielle kävely. Onneksi Annie oli nopea oppimaan äitinsä kanssa.
"Nyt on taas aika mennä päiväunille, pikkuinen. Hyvää yötä, nähdään taas pian", Iida leperteli ja laski Annien kehtoon.

Tässä olikin sitten tämä PITKÄ osa! Kerronta saattoi töksähdellä välillä ja pahasti, mutta kommatkaa silti :) Heippa

EDIT! No voi PRKL! Jos siirrän kuvat Photobucketissa kansioon, ne näkyvät vain IE:llä, jos en siirrä ne näkyvät vain Firefoxilla... :(( Koitan tehdä jotain