Ei ollut kulunut kauaakaan siitä, kun Iida ja Joona olivat tutustuneet porealtaassa. Eräänä iltana Joona sitten soitti Iidalle.
"Hei Iida-kulta, täällä Joona. Muistathan vielä minut?" Joona kyseli
"H-hei Joona. Muistan toki, kuinka voisin unohtaa. Nyt on kyllä hiukan huono hetki", Iida sanoi ja kuiskasi hiljaa "mieheni on nyt kotona".
"Selvä. Puhun sitten äkkiä. Eli, olen varannut meille lemmenloman Kolmijärven Luontokoto -hotelliin. Lähtö olisi huomenaamulla, jos vain suostut lähtemään kanssani?" Joona kuiskutti ja Iida oli hetken hiljaa.
"Oletko tosissasi? Olisi ihanaa päästä vähäksi aikaa rentoutumaan! Tietysti lähden kanssasi!" Iida hihkui kuin pikkutyttö saadessaan tikkarin. "Menemmekö samalla kyydillä vai odotatko minua siellä hotellilla?"
Joona naurahti, koska hän oli arvannut että Iida suostuisi tulemaan mukaan. "Odotan sinua siellä. Pakkaa mukaan jotain lämmintä, siellä on aika kylmää", Joona sanoi sitten ja jatkoi: "minun on nyt lopetettava vaimoni tuli juuri kotiin. Nähdään sitten huomenna, suukkoja". Iida jäi seisomaan hetkeksi paikoilleen olohuoneeseen, kunnes muisti että Nathan oli kotona. Hänen oli siis keksittävä jonkinlainen peitetarina.
"Kulta? Meidän on puhuttava. Lähden huomenaamuna tanssikurssille, ja siellä menee muutama päivä. Onhan tämä on okei?", Iida selitti Nathanille joka vain vastasi virnistäen: "Tietysti rakas. Olethan sitten kiltti tyttö etkä petä minua kenenkään kanssa?"
"T-tietysti olen!", Iida vastasi hetken päästä tajuttuan että Nathan oli vain vitsaillut.
"Hyvä", Nathan kuiskasi ja veti Iidan ihan lähelleen ja suuteli tätä suoraan huulille.
"Rakastan sinua ihan hirveästi Nathan", Iida huokaisi ja suuntasi pakkamaan ja etsimään sopivia vaatteita matkaa varten.
Kun aamu koitti, oli Iida lähtövalmiina. Kuitenkin ennen lähtöä kohti Kolmijärveä Iida päätti posettaa teillä ja esitellä vaatteensa ja uudet, värjätyt hiuksensa.
Sitten taksi vihdoin saapui ja Iida hyppäsi sinne kertaakaan taakseen katsomatta. Hän oli varma, ettei Nathan saisi koskaan tietää.
Taksi kuljetti Iidan Luontokoto -hotellin pihaan.
Kun Iida astui ulos taksista, oli Joona ottamassa hänet vastaan.
"Ihanaa kun tulit jo! Olen odottanut ainakin tunnin!", hän valitti ja suuteli Iidaa intohimoisesti.
"Minullakin oli sinua ikävä", Iida sanoi ja vastasi suudelmaan
Iida oli väsynyt matkasta ja päättikin mennä riippumattoon rentoutumaan.
"Tuleppas tänne, komistus!" Iida viittoili ja ennekuin hän huomasikaan, oli Joona hypännyt hänen luokseen riippumatolle.
Ja näin siinä sitten tietenkin kävi.
Seuraavaksi kaksikko päätti testata tälläistä suurta lähdettä, mikä jökötti keskellä suurta huonetta.
"Täällä on ihanaa! Kuinka osasit valita tämän hotellin?", Iida huudahti iloisena
"Arvelin että pitäisit tästä, koska tämä on kaikkein kallein mitä löysin", Joona vastasi onnellisena saamistaan kehuista.
Vaikka Kolmijärvellä oli mukavaa, Iida tunsi syyllisyyttä Nathanin pettämisestä. Hän ei enää edes muistanut, miksi oli suostunut tulemaan tänne Joonan kanssa. Nathan oli mies, jota hän rakasti, mies, jota ilman hän ei voisi elää. Ja Iida aikoi kertoa sen kaiken Joonalle.
"Kuule Joona.. olen vähän miettinyt ja ajattelin että..", hän aloitti selostamisen
"Minunkin täytyy tunnustaa sinulle jotain. Olen nimittäin ottanut eron vaimostani, koska haluan mennä kanssasi naimisiin", Joona selitti ja katsahti Iidaa, joka oli kalpea kuin lakana.
"N-naimisiin?" Iida kysyi kummastuneena. "Luulin että pidömme vain hauskaa, ja että kukaan ei koskaa saa tietää?"
"Olet ymmärtänyt väärin. Oletko jo puhunut miehellesi meistä? Jos et, niin tee se pian", Joona sanoi, mutta se oli viimeinen pisara Iidalle. Hän lähti pois huoneesta ovet paukkuen ja jätti Joonan yksin makoilemaan sängylle.
Iida meni hotellin aulaan hakkaamaan flipperiä. Se rauhoitti häntä. Iida oli kuitenkin päättänyt, että tämän yön toinen heistä nukkuisi sohvalla tai hotellin aulassa, eikä se tulisi olemaan Iida.
Kun ilta saapui, Joonaa ei näkynyt missään. Toivottavasti hän on lähtenyt, Iida mietti mielessään samalla kun kävi nukkumaan.
Kun kelloi tuli 2 aamuyöstä suvaitsi Joona saapua hänen ja Iidan huoneeseen.
"Hei kaunokkini, joko nukut?", Joona kyseli samalla kun kömpi peiton alle. Iida esitti nukkuvaa, koska oli päättänyt ettei pettäisi miestän enää.
Kun Joona oli nukahtanut, Iida ponkaisi ylös sängystä ja suuntasi vaatekaapille. Hän vaihtoi nopeasti vaatteet ja oli aloittamassa pakkaamisen, kunnes huomasi Joonan nousseen taas ylös.
"Mitä sinä teet, kulta?" Joona kysyi heti kunnäki Iida pakkaamassa
"No miltä näyttää? Pakkaan tietysti. Lähden tänään kotiin", Iida vastasi töykeästi ja jatkoi: "Äläkä kutsu minua kullaksi."
"Mistäs nyt tuulee? Eilen olit kyllä suostuvainen kaikkeen kullitteluun!" Joona ärähti, mutta Iida ei vastannut. Hän oli lähtenyt ulos selvittämään tunteitaan.
Joona juoksi Iida perään äkäisenä.
"Miksi olet tuollainen? Sinähän sanoit, että haluat olla kanssani!" Joona karjui niin että muut turistit pelästyivät.
"Mitä jos olen muuttanut mieleni? Mitä jos huomasinkin, että rakastan miestäni enkä sinua, pettäjää ja valehtelijaa!" Iida huusi vähintään yhtä lujaa kuin Joona ja sai muut turistit pakenemaan omiin huoneisiinsa.
"Yhtälailla sinäkin tässä olet pettäjä! Et sinäkään ole miehellesi kertonut meistä, ja siitä yöstä porealtaassa!" Joona sanoi ja katsoi Iidaa sanoen: "Ja sitäpaitsi, näen, että välität minusta yhä."
"Älä viitsi esittää idioottia! Minä rakastan miestäni, ja paljastan hänelle kaiken meistä. Hän antaa kyllä anteeksi, toisinkuin sinun vaimosi, jolloin jäät tyhjän päälle!" Iida vastasi Joonan syytöksiin.
"Miehesikö muka antaisi anteeksi? Kukaan, ei KUKAAN anna anteeksi tuollaista. Ei sinun miehesi tai minun vaimoni, siitä olen varma. Lopulta olemme molemmat yksin, onko se sitä mitä sinä toivot? Sinulla on vielä mahdollisuus pyytää anteeksi. Sitten voimme yhdessä kulkea parempaa huomiseen!", Joona jatkoi selittelyä, mutta sitten Iida suuttui.
"Pyytää anteeksi! Pyytää anteeksi! Sinulta? Älä luulekkaan, sitä en tee vapaaehtoisesti! Voit unohtaa paremmat huomiset ja meidät, mitään meitä ei ole koskaan ollutkaan!", hän huusi niin lujaa kuin pystyi
"Vihaan sinua, VIHAAN! Ymmärrätkö? Häivy elämästäni ja anna minun ja perheeni olla!", IIda jatkoi huutoaan.
Samalla Iida heitti lasillisen kylmää vettä Joonan niskaan, ja Joona hiljeni. Iida oli tyytyväinen itseensä, hyvin tyytyväinen. Juuri kun hän oli nauttimassa tyytyväisyydestään, saapui juoksupoika tuomaan hänelle puhelinta.
"Onko täällä Iida Deliot? Miehesi soittaa. Asia on kuulema tärkeää", poika huuteli ja Iida nappasi puhelimen häneltä
"Kulta, sinäkö siellä?", Iida sitten kysyi
"Iida. Minä tiedän sinusta ja siitä toisesta. Työkaverini näki teidät siellä kylpylässä viime lauantaina. Kuinka saatoit? Sinulla oli perhe! En voi uskoa tätä todeksi, varsinkaan sinusta, Iida. Olit elämäni rakkaus ja sitten teet jotain tämän kaltaista. Sanon tämän vain kerran, kuuntele tarkkaan. Kun tulet kotiin, luovutat sormuksesi minulle. Sitten hyvästelet lapsemme. Sen jälkeen minä ja lapset lähdemme uuteen kotiimme, ja sinä saat jäädä yksin isäsi perintötaloon, koska sinullehan se kuuluu". Nathan sulki puhelimen jättäen Iidan kuuntelemaan sen piippausta.
Ei voi olla totta, Iida ajatteli ja juoksi huoneeseensa hakemaan laukkuaan. Hän lähtisi nyt kotiin.
Matkalla huoneeseen Iida kuitenkin murtui. Hän itki pitkään hotellin aulassa, kummallisen teinipojan valvonnassa.
Sitten Iida pyyhki kyyneleensä ja teinipoika lakkasi tuijottamasta Iidaa.
Iidan olisi tehnyt mieli lyödä koko hotellin henkilökuntaa, mutta hän hillitsi itsensä ja käveli taksiin.
--------------------------
Kotona Nathan oli laittanut ruokaa itselleen ja Iidalle.
"Nathan, olen pahoillani. Voitko antaa minulle vielä anteeksi? En enää ikinä tekisi mitään tälläistä, lupaan sen!", Iida aneli mutta Nathan oli järkkymätön. Nathan sanoi yhden ainoan, kylmän sanan, ja se oli "En".
Sinä yönä Iida yritti nukkua sängyssä, mutta siitä ei tuntunut tulevan yhtään mitään. Hän ei voinut ymmärtää, miksi oli pilannut avioliittonsa miehen kanssa, jota rakasti eniten tässä maailmassa.
Iida kiersi toiselle puolelle sänkyä ja kävi makuulleen peiton alle. Huomenna olisi rankka päivä, kun pitäisi kertoa lapsille erosta.
Nathan taas joutui nukkuman kovalla olohuoneen sohvalla. Häntä huominen ei jännittänyt, koska Iidahan tässä oli syyllinen, eikä hän.
Paulinen huonoksi onneksi hän oli kuullut kun Iida oli tullut kotiin. Hän päätti valmistautua huomiseen pakkaamalla kaikki tavaransa valmiiksi huomista lähtöä varten.
Puolen tunnin kuluttua Pauline ihaili jo kättensä töitä. Hän oli saanut kaikki vaatteet tundettua kahteen isoon ja kahteen pieneen matkalaukkuun, ja loput tavaransa hän oli pistänyt pieniin laatikoihin.
Aamulla kello 5 Iida nousi ylös. Hän oli yön aikana kierinyt toiselle puolelle sänkyä, nähdessään painajaista tästä kamalasta päivästä.
Alakerrassa Iida päätti tehdä jotain hyvin typerää. Hän suuteli Nathania ja toivoi, että tämä vastaisi suudelmaan ja antaisi sitten kaiken anteeksi.
Nathan oli kuitenkin toista mieltä. Hän ei voinut antaa Iidalle anteeksi, ei kaiken sen jälkeen. Pian koitti aika kerto lapsille heidän kurja kohtalonsa.
Heidän kaikki oli pyydetty olohuoneeseen. Kun Nathan ja Iida paljastivat karun totuuden, oli Pauline kauhuissaa, vaikka tiesikin jo kaiken.
Hannah itki. Itki kuin viimeistä päivää. Hän ei voisi varmaakaan ikinä antaa äidilleen anteeksi.
Myös Annie itki. Ei niin vuolaasti kuin siskonsa, mutta kuitenkin.
Pian Pauline kuitenkin nousi ylös ja katsoi suoraan taivaalle ruokoille heräävänsä pahasta unesta. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Vaikka Pauline oli raivoissaan Iidalle, tämä antoi Iida kuitenkin halata häntä viimeisen kerran. Se halaus oli tiukka ja kesti pitkään. Kyyneleet valuivat Paulinen silmistä samoin, kun Iida kuiskasi: "Pidä huolta kaksosista"
Seuraavaksi oli Annien vuoro. Iida syleili Annieta lujasti, ja Annie hymyili.
"Muista käyttäytyä hyvin, kultapieni. Rakastan sinua aina, vaikket sitä varmaan uskokaan", Iida kuiskasi tyttärensä korvaan
Hannah olikin sitten vaikeampi tapaus. Hän ei päästänyt äitiään lähelle, ei sitten millään.
"Ei, en halua halata!" Hannah huusi kun Iida koitti hyvästellä tätä
"LOPETA! Vihaan sinua, en halua halata!" Hannah sitten lopulta huudahti ja Iida irroitti heti otteensa.
"Mu-mutta minä rakastan sinua Hannah", Iida kuiskasi, mutta Hannah torjui rakakudenosoitukset
"Etkä rakasta! Jos rakastaisit, et tekisi tätä meille!", hän huusi ja alkoi taas itkeä
"Nathan kiltti, voisitko puhua Hannahille? Tahtoisin hyvästellä hänet oikein kunnolla, ennenkuin menette", Iida aneli Nathanilta, joka suostui puhuman Hannahille.
"Hannah. Anna äidillesi vielä mahdollisuus. Hän rakastaa sinua, vaikka et sitä uskoisikaan. Mene nyt ja anna hänelle hali", Nathan saarnasi Hannahille, joka hääti siskonsa pois ja istuutui äitinsä viereen
"Saisinko tulla kainaloosi?" Hannah sitten kysyi anteeksipyytäen
"Tule tänne vain", Iida sanoi ja otti tyttärensä tiukkaan syleilyynsä.
"Iida..?" Pauline huokaisi. Iida kääntyi ja Pauline halasi vielä kerran Iidaa.
Paulinen esimerkistä innostuneena myös Annie juoksi äitinsä syliin viimeisen kerran.
Myös Hannahin oli pakko saada halata äitiään vielä kerran. Hän ei olisi millään tahtonut päästää irti, mutta hänen oli pakko.
Myös Nathan halusi nimittäin vielä ennen lähtöä hyvästellä ex-vaimonsa.
"Pidetään yhteyttä, haluat varmasti nähdä vielä lapsia?", Nathan kuiskasi Iida korvaan
"Voi jos se on mahdollista, niin tiedät että olen täällä aina. Yksin", Iida vastasi
Sitten Nathan, Pauline ja kaksoset lähtivät kohti uutta kotiaan jättäen Iidan yksin suuren tuskansa kanssa. Hänellä ei ollut nyt ketään.
Tässä olisi sitten tämä osa, jonka tein oikeastaan ihan puolivahingossa :D Tarkoituksena oli tehdä vain extra :---d Seuraavaa osaa saatte sitten vähän odotella, kun peli tilttaa melkoisen usein kun mulla on niin paljon ladattuja
Kommentit