Noniin! Kohta saatte lukea Deliotejen kahdeksannen osan. Pahoittelen että osan ilmestymisessä menee aina näin kauan, mutta se johtuu siitä, että minulla on kuvia ihan hirveästi ja sitten tulee sellainen ajatus, että "ääääh, kuvia on miljoona en jaksa kirjoittaa osaa". Koitan olla ottamatta kuvia turhista tilanteista, mutta nytkin jouduin poistamaan noin. 50 turhaa kuvaa jotka eivät liittyneet mitenkään tähän/muihinkaan osiin. En jaksa valittaa tämän enempää, joten eiköhän siirrytä osan pariin!


Näin aluksi ilmoitan, ettö Doris oli löytänyt uuden harrastuksen. Hän oli nimittäin saanut kultaisen ansiomerkin ompelukoneen käytöstä, ja pystyi nyt tekemään kaikenlaisia asuja toisille simeillä. Doris päätti kokeilla ensin taitojaan tekemällä Paulinelle uuden arkiasun, jonka näette tässä kuvassa. [anteeksi huonokuvanlaatu, en tiedä mikä sitä vaivaa] Kuvasta muuten huomaatte, että Pauline oli värjännyt hiuksensa pinkeiksi. [huoh, teinit...]


Doris totesi itsensä varsin taitavaksi, ja päättikin tehdä seuraavan asun Iidan mittoihin sopivaksi. Tässä näette tuloksen, arki- ja juhla-asuksi soveltuva mekko!


Myös Nathan oli kokenut pienen muodonmuutoksen, tosin ihan kaupasta ostetuilla vaatteilla.


Niin tosiaan! Doris ja Peter olivat huomanneet talon käyneen hiukkasen ahtaaksi, ja olivat etsineet itselleen oman asunnon läheltä muuta perhettä. Seuraavaksi saatte pienen esittelyn Peter ja Doriksen uudesta talosta.


Melko pieni punainen mökki sijaitsi pienellä tontilla järven rannassa [ei rantatontti]. Talossaoli kyllä kaksi kerrosta, mutta toisen kerroksen sisustamiseen jäi niin vähän rahaa, ettei siitä tullut yhtään hienoa :[


Tässä alakerran pohjapiirros. [anteeksi ruudut, en yhtään tajunnut niitä!] Vanhukset ovat nukkumassa, siksi sängyssä on nuo kaksi vihreää lohkoa.


Tässä taas tyhmän yläkerran pohjaa. Täytyy mennä parantelemaan sitä joku päivä, niin voin sitten samalla ottaa myös sisäkuvia. Nyt takaisin Deliotejen "oikeaan" taloon!


Viimeinen suloinen taaperokuva Hannahista isänsä kanssa, sillä...


... oli kaksosten aika kasvaa lapsiksi!


Tälläisiä heistä tuli ennen muodonmuutoksia, hyvältä näyttää


Tässä kuvassa näette sitten Hannahia edestäpäin ja Annielta sivuprofiilia.


Tässä taas Annieta edestä ja Hannahin sivuprofiilia.


Niin ja vielä nämä paremmat kuvat neitokaisista. Tämä on siis Hannah.


Ja tämä ihana tyttönen on Annie.


Tytöille toki sisustettiin heidän huoneensa uudelleen. Tässä näkyy koulupöytää ja Hannah nukkumassa.


Tässä sitten loppupää tyttöjen huoneesta. i like it :)


Samalla kun tytöille sisustettiin huone, päätettiin kellarikerrokseen tehdä yksi huone tulevia sukupolvia varten. Kellariin mahtuisi yksi, tai korkeintaa kaksi lasta.


Onneksi tytöt olivat jo hyviä ystäviä, ettei vanhempien tarvinnut olla koko ajan viihdyttämässä heitä.


Hannahin hyviin ystäviin kuului myös Pauline, joka oli välillä hyvin yllättynyt joidenkin muiden kun Artun halauksista.


Niin tosiaan, Pauline oli löytänyt poikaystävän! Hänen nimensä oli Arttu Kokko, ja hän piti kovasti hevistä ja tottakai myös Paulinesta.


Paulinekin piti Artusta kovasti. Jopa niin kovasti, että Arttu sai Paulinen ensisuudelman.


Vasta suudelman jälkeen päätti Pauline kysyä, tahtoisiko Arttu seurustella hänen kanssaan vai oliko jo jonkun kanssa. Paulinen onneksi Arttu oli vapaa mies ja suostui seurustelemaan Paulinen kanssa.


Kun ilta saapui Riverlakeen [kaupunki jossa Deliotit ja monet muut asuvat], päätti Nathan tutkia hiukan tähtiä uudella teleskoopillaan.
"Voi, kaunis tuo Idastus -tähti! Melkein yhtä kaunis kuin Iida...", Nathan pähkäili, kunnes tunsi jonkun voiman repivän häntä ylöspäin. Nathan yritti huutaa, mutta oli niin jäykkänä kauhusta ettei saanut sanaa suustaan.


Pian takapiha oli tyhjä. Nathanista ei näkynyt jälkeäkään. Vain puutarhalamppujen valot valaisivat pientä punaista teleskooppia [tai mikä nyt ikinä onkaan].


Kului monta tuntia. Lopulta pihan ylle lensi UFO ja se heitti Nathanin ulos sisältää.
"Olet liian huono koekaniiniksi! Nyt meidän on pakko etsiä joku muu yhtä tyhmä, ja siihen menee ikuisuuksia!", sieltä huudettiin ja samalla Nathanin maailma pimeni.


"Jihuu! Mahtavaa, kulta! Niin sitä pitää! Olet paras! UFO sieppasi sinut, olet harvinasuus!", Iida hihkui innoissaan ja Nathan heräsi.


Nathan nousi pikkuhiljaa ylös maasta. Häntä sattui joka paikkaan, varsinkin mahaa kivisti todella pahasti.
"Iida, auta minua", Nathan kuiskasi viimeisillä voimillaan ennenkuin vaipui taas maahan. "En pääse ylös yksin"


Iida meni nostamaan Nathanin pystyyn, mutta hyppäsi kauhusta taaksepäin kun huomasi Nathanin suun vääntyvän irvistykseen.
"En voi kestää tätä kipua! Tee jotain tai kuolen!", Nathan vaikeroi ja vajosi taas polvilleen maahan pidellen vatsaansa. "Soita vaikka lääkäri tai tee edes jotain!", Nathan karjaisi ja sai vaimonsa pelkäämään. Tärsisevin käsin Iida otti Nathanista kiinni ja kiskoi hänet ylös.


"Ollaan tässä hetki näin, toivotaan että kipu helpottaa", Iida kuiskasi Nathanin korvaan ja halasi tätä tiukasti. "En halua menettää sinua, rakas"
"E-en minäkään sinua, kulta", Nathan huokaisi, mutta vääntäytyi sitten irti Iidan otteesta. Nathan juoksi, juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.


Hän pääsi vessaan viime tipassa. Nathan ei voinut uskoa tätä, mutta silti ajatuskset tulvivat hänen päähänsä. Mitä jos Nathan olisikin raskaana? Odottaisi pientä vihreää vauvaa? Voisiko se olla mahdollista? Nathan ei jaksanut murehtia enää tänään, vaan painui pehkuihin kuten muutkin perheejäsenet.


Kun kylmä talviaamu jälleen koitti, oli Nathanin taas juostava vessaan tervehtimään pönttöä. Hän oli melko varma, että oli raskaana, mutta ei vielä voinut kuvitella kertovansa Iidalle tai muille lapsille.


Iida päätti tarjota lapsilleen jotain ravitsevaa aamiaiseksi. Hän ajatteli kokeilla isoäitinsä vanhaa ohra-pinaatti-paprikapuuro -ohjetta, mutta sai huomata etteivät hänen taitonsa riittäneet sen valmistukseen. Lopulta lapset ja Nathan saivatkin sitten muroja aamiaiseksi.


Kun Nathan sitten aamiaisen jälkeen oli menossa takaisin nukkumaan, sai hän kokea pienoisen järkytyksen. Hän varmistui siitä, että oli raskaana ja odotti pientä [toivottavasti] vihreää miestä tai naista.


Nathan päätti heti kertoa Iidalle suuren yllätyksensä.
"Kulta, tiedäthän... olin siellä avaruusaluksessa ja... no, tätä on vähän vaikea sanoa, mutta...", Nathan selitti ja halasi tiukasti vaimoaan.
"Niin, olet siis raskaana?", Iida kysyi hetken päästä kirkkaalla äänellä.
"Kuinka sinä tiesit? Tai siis, mistä arvasit? Eihän mahani ole edes vielä kasvanut!", Nathan ihmetteli, mutta Iida selitti asian hyvin yksinkertaisesti.
"Rakas, minäkin olen ollut raskaana. Tiedän, miten silloin käyttäydytään ja muutenkin, sen näkee silmistäsi. Pelkäätkö kenties jotain, Nathan-kulta?"
"Kyllähän minua tietysti jännitää, mutta sehän on ihan normaalia?", Nathan kysyi ja Iida nyökkäili.
"Nyt meille tulee sitten vihreä vauva!", hän tirskui ja molemmat nauroivat.


Kun Pauline saapui koulusta, oli kello 13.15. Paulinen onneksi vain uskonnosta oli tullut läksyä ja niinpä hän oli valmiina lähtemään töihin kello 14, kun kimppakyyti saapui hakemaan häntä.
"Äh, toivottavasti edistyn urallani niin paljon ettei tarvitse käyttää tätä kauheaa kimppakyytiautoa!", hän mutisi astuessaan autoon.


Nathan etsi päälleen neuletakin ja vaaleanpunaisen t-paidan. Ne tuntuivat mukavammilta kuin hiukan liian tiukka huppari. [eipä tuo sitten ole tiukka..]


Hannah oli saanut kympin historian pistareista ja oli erittäin tyytyväinen.
"Äitiäitiäiti! Kato! Sain kympin ja papukaijatarran! Tää on luokan paras numero!" Hannah riemuitsi
"Mahtavaa, olet kyllä perinyt äitisi aivot!" Iidakin hehkutti onnellisena.
Nathanilla jotain omaa kivaa menossa :---D


"Oot maailman paras ja kannustavin äiti!", Hannah sanoi ja halasi tiukasti äitiään.


Mutta entäs Annie? No, hän oli saanut vain 8,5 niistä samoista historian pistareista.
"Sen siitä saa, kun ei edes päätää suojaa pakkasilla!", Iida huusi tytölleen, mutta kun huomasi tämän itkevän antoi hän tyttärelleen lämpimän halauksen ja pakotti Nathanin auttamaan Annieta läksyissään.


Nathan teki työtä käskettyä ja pian Annie osasikin kaikki historian henkilöt ulkoa.


Iida taas tahtoi auttaa ah-niin-ihanan viisasta tytärtään, joka hänkin osasi lähes kaikki historialliset asiat ulkoa huomista koetta varten.


Opetustuokion jälkeen kaikki halasivat toisiaan ja olivat onnellisia.


Kun Nathan oli aamuyöstä viemässä roskia ulos, hän tunsi kuinka vauva ilmoitteli tulostaan.
"Pian se syntyy!" Nathan kiljui keskellä pihaa ja herätti kaikki Riverlaken simit.


"Kulta, kulta, se syntyy kohta! Olen niin iloinen!", Nathan hihkui ja hyppeli suutelemaan vaimoaan, joka oli hiukan järkyttynyt Nathanin innostuksesta, eihän tämä lapsi edes ollut mitään sukua Iidalle!


Ei kulunut kauaakaan, kun se odotettu synnytys koitti. Nathan oli kauhuissaan, eikä mikään ihme. Kyllä minäkin pelkäisin jos olisin mies ja minun pitäisi synnyttää :--DD


Pauline oli myös kauhuissaan, mutta ei yhtä paljoa kuin Nathan. Kuitenkin hän pysyi rauhallisena ja tuki Nathania


Annie taas oli sydän kurkussa, -hän ei ollu koskaan ennen nähnyt yhtäkään synnytystä.


"Ei voi olla totta! Lisää parkuvia kakaroita?", Hannah kirosi samalla kun Nathan karjui tuskasta


Nathan ulvoi kivusta, mutta kesti kuin mies. Pian hänellä olikin sylissä oma pikkuinen vihreä pallero.


Sieltä se tuli! Pikkuinen vihreä poikavauva :--)


"Tämä nimetään Henryksi", Nathan huokaisi samalla kun antoi Annien puhua pikkuiselle.


Kun Iida saapui töistä, hänkin jutteli hetken vihreäihoiselle Henrylle. Sen jälkeen Nathan vei Henryn kehtoon ja kävi itsekin nukkumaan. Mutta mitä tekikään Iida?


Iida ajoi uimahallille. Hän kaipasi nyt hiukan omaa rauhaa, koska vaikka hän esitti kovaa, oli hiuskarvan varassa ettei hän murtunut lasten edessä. Iidaa suretti Henryn syntymä ja Nathanin raskaus, koska lapsihan ei ollu Iidalle edes mitään sukua! Hänestä tuntui kuin Nathan olisi pettänyt häntä toisen kanssa, ja Henry oli Nathanin ja sen toisen rakkauden hedelmä. Iida kuitenkin unohti nämä asiat ja suuntasi poreammeeseen rentoutumaan.


Iida istui siellä pitkään yksin, kunnes joku käveli hänen taakseen.
"Onko täällä ammeessa vapaata tilaa, toinen oli täynnä?"
"Onhan täällä, tule vain", Iida vastasi, mutta ei jaksanut katsoa, kuka puhuja oli.


Iida päätti vähän kiusata hänen ammeeseensa uskaltanutta simherraa roiskimalla tämän päälle vettä.


"Kyllä minäkin osaan!", herra vastasi ja kasteli Iida läpimäräksi. "Olen muuten Joona. Joona Mannila", Joonaksi esittäytynyt mies sano ja lakkasi roiskimasta Iidaa.
"Minä olen Iida, Iida Deliot. Asun tuossa ihan lähellä mieheni ja kolmen lapseni kanssa.", Iida sanoi ja katsoi veteen. "Sinä olet varmaan sinkku, ethän muuten pelleilisi täällä kanssani?"
"Ei, kyllä olen naimisissa. Minulla on yksi lapsikin", Joona selitti ja näytti vasenta nimetöntään.


Hetken päästä Joona tuli ihan lähelle Iidaa ja katsoi tätä suoraan silmiin.
"Eihän kenenkään tarvitse koskaan saada tietää?", Joona sitten kysyi suoraan. Iida empi hetken mutta vastasi sitten: "Ei, ei tietenkään".


He suutelivat. Sillä hetkellä, kun Joonan huulet koskettivat Iidan huulia, nousi hänen mieleensä kuva Nathanista. Nathanin silmät olivat siinä kuvassa kostuneet ja hän repi sormusta sormestaan. Pian Nathan kuitenkin väistyi ja tilalle ilmestyi tyhjää, pelkkää tyhjää ja Iida jatkoi suutelua.


Joona suuteli Iidaa tulisesti eikä Iida vastustellut. Joonan kädet vaelsivat Iidan reisillä heidän heiluessaan porealtaassa.


Iida ei ollut pitkään aikaan suudellut ketään näin intohimoisesti, viimeksi silloin Nathanin kanssa kun Iida alkoi odottamaan kaksosia.


Kello oli kuitekin paljon, liian paljon. Pian Nathan huomaisi kotona ettei Iida olekkaan hänen vierellään ja alkaisi epäilemään jotakin. Niinpä nämä kaksi erosivat toisistaan ja vannoivat valan, että tästä ei puhuttaisi koskaan kenelleekkään. Iida vain ei ollut varma, pystyisikö valehtelemaan, kun Nathan kysyisi onko Iida pettänyt häntä.


Iida lähti tyytyväisenä kotiin, olihan hän saanut mitä oli hakenutkin, kuuman salasuhteen. Kotona Iida kävi suoraan nukkumaan, olihan ilta ollut erittäin rankka.


Kello löi kuutta aamulla, ja joku oli taas lähdössä Deliotejen vihreällä autolla.


Pauline? Mihin olet menossa tähän aikaan päivästä?


No, kauppaanhan se Pauline vain oli menossa! Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, olihan perheessä ruokitavana viisi suuta ja Henry, jota ei vielä laskettu suuksi.


Ruokaostosten jälkeen oli vuorossa uudet vaatteet. Haluatteko tietää summan, jonka Pauline kulutti vaatteisiin ja ruokaan? Minäpä kerron. 15 620 $! Hyvä ettei ajanut Delioteja vararikkoon!


Vielä ennen kotiin lähtöä Pauline nappasi kupin kuuma kahvia.


Paulinen saavuttua kotiin, oli vuorossa tyylinvaihdos. Tässä näette vaatteet.


Ja tässä sitten Paulinen järkyt [minusta ainakin] meikit. Voi meitä teinejä.. :--D

Tämä osa loppui tähän, siitä tuli vähän lyhyempi kuin ajattelin. Noo, toivottavasti jaksatte lukea, nähdään. Seuraavaksi saattaa ilmestyä Extra Iidan ja Joonan matkasta, mutta ei ainakaan tänään eikä varsinkaan enää tähän aikaan :--DD