Iida ja Nathan tunsivat vetoa toisiaan kohtaan, ja Iida päätti ilmoittaa tunteensa Nathanille pitkän mietinnän jälkeen.
"Hei Nathan! Voitaisko me vähän puhua? Ois tosi tärkeetä asiaa..." hän sanoi ja käveli Nathanin taakse
"No, kerroppas mitä sulla on sydämmellä" Nathan vastasi välinpitämättömästi, mutta hänen äänestään huomasi ettei hänen ollut tarkoitus sanoa sitä niin kylmästi.
"Mä vaan... mä vaan...äh, unohda koko juttu" Iida kuiskasi ja oli kääntymässä pois, kunnes Nathan tarttui hänen käsiinsä ja veti tämän takaisin luokseen
"Kerro nyt, en mä pure" Nathan kuiskasi ja hymyili leveästi
"Okei, mä kerron. Oot varmaan huomannu, että mulla on tunteita sua kohtaan... oikeestaan musta tuntuu että..."
"... mä rakastan sua?" Nathan keskeytti Iidan ja Iidan nyökkäili punastuen. "Mä tunnen nimittäin samoin" Nathan vielä jatkoi.
"Voitaisko me mitenkään ajatella muuttamista omaan kotiin, siis johonkin tänne kampukselle?" Iida sitten hetken päästä kysyi irrottamatta käsiään Nathanin käsistä
"Se ois hienoo! Mä alan heti katteleen myytäviä asuntoja!" Nathan innostui, katsoi Iida syvälle silmiin ja moiskautti suukon suoraan tämän huulille.
Vielä samana iltana taksi tuli hakemaan rakastavaiset ja kuljetti heidät uuteen kämppäänsä, johon oli lähes 50 kilometriä matkaa.
Aamulla vähän kello seitsemän jälkeen he saapuivat talonsa pihalle.
"Tämähän on paljon pienempi kuin entinen!" Iida parahti taksin takapenkiltä
"Niin, mutta onhan meitä vähän vähemmän kuin ennen.." Nathan sanoi huvittuneena.
Tässä näette pohjapiirroksen. Aika pieni on, täytyy myöntää
Nathan ja Iida suuntasivat heti heittämään tikkaa.
"Ylemmäs... alemmas... vähän vasemmalle... pidä nyt siinä keskellä... oikeelle nyt... nyt HEITÄ!" Nathan ohjeisti Iidan vierestä samalla kun Iida yritti heittää
"Nyt se suu tukkoon tai tää tikka on kohta sun silmässä!" Iida ärähti ja Nathan pötki pakoon
Nathan oli tietysti juossut kokkaamaan! Olipa hän tällä kertaa viisas, yllättävää. Eihän Iida ollut kuin jo melkein kuollut nälkään..
"Minä tosiaan rakastan sinu, Nathan Deliot", Iida kuiskasi ja antoi Nathanille pikkuisen pusun
"Minäkin sinua, tuleva Iida Deliot", Nathan kuiskasi takaisin
Seuraavaksi oli vuorossa muodonmuutokset. Tässä siis Iida, josta näette samalla vähän sivuprofiilia.
Ja vielä kuva kasvoista. Iida muutti hiukan meikkiään, mutta ei paljoa.
Nathanin vuoro. Hän puki päälleen t-paidan ja melkein hajonneet farkut.
Jaaaa Nathanin kasvot. Ei mitenkään erikoiset :D
Iida syösyi heti opettelemaan lasten kasvatusta, että osaisi sitten hoitaa tulevia lapsiaan.
Nathan sen sijaan... No, hän päätti lähteä myrkyttämään tuholaisia! Sen tapauksen jälkeen hän sitten itki seuraavat kolme päivää.
Onneksi Nathan kuitenkin palasi pian takaisin sisään, Iida oli ollut häntä jo niin kova ikävä
aww <3
Ensimmäisen luennon jälkeen Iida oli ihan kusi sukassa.
"Mitä ihmettä? Kirjoita 40-sivuinen essee aiheesta "kirjat ja teksti"?!" hän raivosi samalla kun mietti mitä järkevää voisi kirjoittaa
Nathan kuitenkin oli saanut jo kaikki valmiiksi loppukoetta varten. Hän päätti hyödyntää pääainettaan ja ryhtyi maalaamaan
Ilta saapui nopeasti ja nuoripari päätti käydä nukkumaan
"Kulta nukutko jo?" Iida kysyi hiljaa
"En ainakaan enää" Nathan vastasi lempeästi
"Sori kun herätin. Saanko tulla lähemmäks sua?"
"Tule vain, kulta"
-------------
Seuraava aamu koitti kultaisine auringonsäteineen pian. Nuoret aloittivat päivänsä reippaalla aamujumpalla television ääressä
"Me ollaan jo jumpattu varmaan kaks tuntia! Voitaisko tehä jotain muuta?" Nathan valitti ja nousi istumaan
"Oikeestaan, me ollaan jumpattu vasta 20 minuttia... mitä muuta sä sit ajattelit?" Iida kysyi huvittuneena
"Lähinnä tätä" Nathan kuiskasi ja suuteli Iidaa villisti, eikä tämä vastustellut
"Sitä mä vähän ajattelinkin" Iida sai sanotuksi
Nathan johdatteli Iidan sängylle ja jatkoi suutelua, eikä Iida vieläkään vastustellut. Lopun voittekin sitten arvata :D
Intiimin hetken jälkeen oli vuorossa Nathanin yllätävä yllätys, -kosiminen.
"Eeh.. ööh.. hehheh.. tulisitko.. va-vaimok-senni, Iiidda?" Nathan kysyi tärisevällä äänellä ja koitti hymyillä, mutta se näytti lähinnä irvistykseltä
"Tietysti tulen! Odotinkin jo tätä, tai oikeastaan arvasin että kysyt jossain vaiheessa... olit aika läpinäkyvä, kun piilottelit jotain selkäsi takana, jonka jälkeen tiputit pienen mustan samettirasian, mutta ei se mitään" Iida selitti ja laittoi sormuksen sormeensa.
"Nythän meidän täytyy pitää kihlajaisjuhlat! Mitä jos kutsumme vain vanhempamme? Ainiin, anteeksi, sun vanhemmathan oli just nyt liikematkalla" Nathan sanoi ja mätti lettuja suuhunsa
"Selvä. Tänä iltana kello 18, kutsu vanhempasi niin minä laitan ruoat sun muut tilpehöörit" Iida sanoi, vei lautasensa tiskikoneeseen ja juoksi luennolleen
Seuraava aamu koitti kultaisine auringonsäteineen pian. Nuoret aloittivat päivänsä reippaalla aamujumpalla television ääressä
"Me ollaan jo jumpattu varmaan kaks tuntia! Voitaisko tehä jotain muuta?" Nathan valitti ja nousi istumaan
"Oikeestaan, me ollaan jumpattu vasta 20 minuttia... mitä muuta sä sit ajattelit?" Iida kysyi huvittuneena
"Lähinnä tätä" Nathan kuiskasi ja suuteli Iidaa villisti, eikä tämä vastustellut
"Sitä mä vähän ajattelinkin" Iida sai sanotuksi
Nathan johdatteli Iidan sängylle ja jatkoi suutelua, eikä Iida vieläkään vastustellut. Lopun voittekin sitten arvata :D
Intiimin hetken jälkeen oli vuorossa Nathanin yllätävä yllätys, -kosiminen.
"Eeh.. ööh.. hehheh.. tulisitko.. va-vaimok-senni, Iiidda?" Nathan kysyi tärisevällä äänellä ja koitti hymyillä, mutta se näytti lähinnä irvistykseltä
"Tietysti tulen! Odotinkin jo tätä, tai oikeastaan arvasin että kysyt jossain vaiheessa... olit aika läpinäkyvä, kun piilottelit jotain selkäsi takana, jonka jälkeen tiputit pienen mustan samettirasian, mutta ei se mitään" Iida selitti ja laittoi sormuksen sormeensa.
"Nythän meidän täytyy pitää kihlajaisjuhlat! Mitä jos kutsumme vain vanhempamme? Ainiin, anteeksi, sun vanhemmathan oli just nyt liikematkalla" Nathan sanoi ja mätti lettuja suuhunsa
"Selvä. Tänä iltana kello 18, kutsu vanhempasi niin minä laitan ruoat sun muut tilpehöörit" Iida sanoi, vei lautasensa tiskikoneeseen ja juoksi luennolleen
-------------
Sinä iltana Iidalla oli paljon paineita. Ensimmäinen kerta kun hän näkisi sulhasensa vanhemmat, mitä jos he eivät pitäisikään hänestä? Kieltäisivät Nathania enää ikinä tapaamasta häntä? Pakottaisivat hänet unohtamaan Nathanin ja hankkimaan uuden elämän? Iida ravisti nämä pelot pois mielestään ja keskittyi valmistamaan illallista, lohta lisukkeiden kera.
Puolen tunnin kuluttua Doris ja Peter saapuivat, tulivat suoraan ja istuivat pöytään. Peter kuitenkin pomppasi heti pystyyn kun Iida saapui huoneeseen ja rutisti tätä lujaa. Nathan oli juuri laittamassa astioita pöytään, mutta Iida ja Peter halailivat hänen tiellään.
Iida sai ruoan valmiiksi ja he siirtyivät kaikki pöytään.
"Ja sitten se pikkuinen Pauline sanoi ekat sanansa, "tsirp tsirp"! Voitteko kuvitella?" Peter selitti iloisena
"Isä, toi on vähän noloa.." Nat huokaisi ja katsoi isäänsä pyytäen häntä lopettamaan
"Anteeksi, mut kuka on Pauline?" Iida kysyi ja katsoi Peteriä hämmentyneenä.
"Voi Iida kulta! Pauline on meidän nuorimmainen!" Doris vastasi nauraen. "Oikein iltatähti", hän jatkoi.
"Nostakaamme malja tähdille, kaikenlaisille!" Iida hihkaisi ja kaikki nostivat shamppajalasit ilmaan
"Tähdille!", he huusivat ja kulauttivat juomat kurkkuunsa.
Iida tarjoili vielä jusutolautasen, jonka jälkeen vieraiden oli valitettavasti lähdettävä takaisin kotiin Paulinen luo.
Osa jatkuu vielä, minun on nyt pakko mennä! Kommata saa, vaikka osa ei ole vielä valmis! Teen sen loppuun ehkä ensiviikon puolella! :) Heihei
Sinä iltana Iidalla oli paljon paineita. Ensimmäinen kerta kun hän näkisi sulhasensa vanhemmat, mitä jos he eivät pitäisikään hänestä? Kieltäisivät Nathania enää ikinä tapaamasta häntä? Pakottaisivat hänet unohtamaan Nathanin ja hankkimaan uuden elämän? Iida ravisti nämä pelot pois mielestään ja keskittyi valmistamaan illallista, lohta lisukkeiden kera.
Puolen tunnin kuluttua Doris ja Peter saapuivat, tulivat suoraan ja istuivat pöytään. Peter kuitenkin pomppasi heti pystyyn kun Iida saapui huoneeseen ja rutisti tätä lujaa. Nathan oli juuri laittamassa astioita pöytään, mutta Iida ja Peter halailivat hänen tiellään.
Iida sai ruoan valmiiksi ja he siirtyivät kaikki pöytään.
"Ja sitten se pikkuinen Pauline sanoi ekat sanansa, "tsirp tsirp"! Voitteko kuvitella?" Peter selitti iloisena
"Isä, toi on vähän noloa.." Nat huokaisi ja katsoi isäänsä pyytäen häntä lopettamaan
"Anteeksi, mut kuka on Pauline?" Iida kysyi ja katsoi Peteriä hämmentyneenä.
"Voi Iida kulta! Pauline on meidän nuorimmainen!" Doris vastasi nauraen. "Oikein iltatähti", hän jatkoi.
"Nostakaamme malja tähdille, kaikenlaisille!" Iida hihkaisi ja kaikki nostivat shamppajalasit ilmaan
"Tähdille!", he huusivat ja kulauttivat juomat kurkkuunsa.
Iida tarjoili vielä jusutolautasen, jonka jälkeen vieraiden oli valitettavasti lähdettävä takaisin kotiin Paulinen luo.
Osa jatkuu vielä, minun on nyt pakko mennä! Kommata saa, vaikka osa ei ole vielä valmis! Teen sen loppuun ehkä ensiviikon puolella! :) Heihei
Kommentit