Näin, nyt jatkuu B-osasta. En jaksa höpöttää mitään, joten suoraan osaa. Paitsi että kerronkin, että tässä osassa ollaan jo 3. vuodella.


Ilta oli tullut ja nuoret olivat menneet jo nukkumaan. Joku raotti hiljaa porttia ja hiipi sisään Nathanin ja Iidan tontille. Hetken päästä sama henkilö avasi hiljaa ulko-oven, vaikka se olikin ollut lukossa. Samalla hetkellä kun tämä astui sisään, varashälytin käynnistyi ja herätti samalla Nathanin, joka syöksyi hakkaamaan murtovarasta ja Iidan, joka ryntäsi soittamaan poliisille.


Poliisi tuli nopeasti apuun ja hyökkäsi varkaan kimppuun.


Onneksi poliisineiti voitti ja varas saatiin nopeasti ulos Nathanin ja Iidan kodista.


Vaikka poliisi saapui erittäin vikkelästi, varas ehti viedä sohvan (uusi samanlainen jo ostettu). Iida suri kallista sohvaa, koska nuorten opiskelijoiden budjetti ei sallinut turhia hankintoja.


Eräänä aurinkoisena iltapäivänä Iida päätti hakea postin.
"Kas, kirje sedältäni! Mitähän tässä lukee... katsotaampa", hän huokaisi ja avasi kirjee vapisevin käsin

"Hei tyttöseni! Kuten tiedät, olen jo vanha. En jaksa pitää yksin pystyssä isäsi minulle jättämää kartanoa, ja toivoisin, että Sinä, kultaseni, ja tuleva aviomiehesi ottaisitte pienen, mutta silti paljon hoitoa vaativan talon. Jos otat talon vastaan, oletan että muutat sinne opiskelujesi loputtua, koska minä olen jo siirtynyt Riverlaken vanhainkotiin (kyllä, minulla on täällä ihan hyvä olla, ole huoleti). Olen pahoillani etten päässyt kertomaan tätä sinulle kasvotusten, mutta toivottavasti se ei haittaa.

Rakkaudella,
setäsi Markus"

Iida oli ihmeissään. Hän oli pienestä pitäen toivonut saavansa tuon pienen kartanon, mutta hänen isänsä olikin kuollessaan testamentannut talon veljelleen, Markukselle. Nyt Iidan toive oli toteutunut.


"Kulta? Voisimmeko vähän puhua? Asia koskee tulevaisuuttamme... tai siis. Setäni lahjoitti minulle talon, jota olen rakastanut pienestä asti. Voisimmeko harkita siihen muuttamista?" Iida kysyi Nathanilta, jonka suu loksahti auki.
"Mitä? Onko totta, että punakuorikuoriasilla on punainen kuori?" hän hetken päästä huokaisi, mutta jatkoi sitten nauraen: "Toki voimme muuttaa sinne, mutta isä ja äiti eivät ehkä halua muuttaa. Muutetaan sitten kahdestaan", hän sanoi ja kääntyi katsomaan Iidan onnesta hehkuvia kasvoja.


Nathan juoksi siään, halasi ystävällisesti Kanervaa ja suuteli Iidaa. Sitten hän lähti loppukokeeseen, joka olisi koko yliopistoajan viimeinen.


Iidaa ärsytti se, että Nathan pääsisi ennen häntä pois tästä vankilasta, yliopistosta. Iidan loppukoe oli vasta kolmen tunnin kuluttua, joten hän päätti vielä lukea avaruutta käsittelevää kirjaa.